Näyttöön perustuvuus

Terveysalan koulutuksen tavoitteet mukailevat työelämän muuttuvia tarpeita. Tulevilta osaajilta odotetaan ammattitaitoa hoitaa asiakkaita ja potilaita yksilöllisesti sekä turvallisesti. Terveysalan oppijoiden tulee hallita oma-aloitteinen työote sekä kyky soveltaa teoriassa opittuja asioita käytännön työhön. Näin ollen koulutuksen tulee sisäistää osaamislähtöinen ajattelutapa, missä tuetaan oppijoita rakentamaan itsenäisesti ja tavoitteellisesti osaamista, mikä on siis laajempaa kuin tietäminen. Näyttöön perustuvuus on vahvaa tutkittuun tietoon nojaavaa osaamista, jota hyödynnetään päivittäisissä työtehtävissä sote-alalla. Näin asiakkaat sekä potilaat saavat ajantasaista, luotettavaa ja laadukasta hoitoa oikea-aikaisesti kohdennettuna.

Moniammatillisuus

Monialaisuus ja moniammatillisuus sekä monitieteisyys ovat tulevaisuuden vahvoja trendejä, jotka asettavat suuntaviivoja koulutukselle. Monissa tieteellisissä yhteisöissä on havahduttu siihen todellisuuteen, ettei ”pyörää kannata keksiä uudelleen”. Kriittisesti tarkasteltuna tämä asettaa haasteita eri tieteenalojen välille, sillä toiminta on ollut perinteisesti kovin hierarkkisesti rakentunutta. Jo opettajien ja oppijoiden väliset suhteet ovat pitkään olleet auktoritaarisia sulkien samalla valtavan luovuuden potentiaalin odottamaan vasta työelämää ja valmistumista. Onneksi näistä malleista on hiljalleen uskallettu irrottaa, opettajat ovat saaneet uudenlaista roolia ohjauksen ja valmennuksen näkökulmasta. Näin oppijoita kyetään aktivoimaan itsenäiseen oppimiseen sekä ajattelun vapauteen sekä kriittisyyteen. Tärkeää on herättää oppijoiden sisäinen motivaatio, joka takaa oppimistulokset ja ammatillisen kasvun. Oppiminen on oppijalähtöinen prosessi, jossa opettaja toimii mahdollistajana. Työnantajat kiittelevät myös oppilaitoksia rohkeudesta tuottaa aktiivisia oppimiseen motivoituneita oppijoita työelämän vaihtuviin tarpeisiin.

Tieteiden välinen yhteistyö on merkityksellistä useasta näkökulmasta. Esimerkiksi näiden tiimien taidot ovat laaja-alaisia, kommunikointi on projekti- ja tavoitelähtöistä ja yhteistyöverkostot ovat kattavia. Tieteidenvälisessä työskentelyssä, jokaisella on mahdollisuus oppia uutta ja näin ollen kykyä kehittyä myös ammatillisesti tarkasteluna huippuosaajaksi.

Moniammatillinen ja monitieteinen sekä tieteiden välinen yhteistyö kokee sen ihanteista huolimatta haasteita, jotka voivat olla niin fyysisiä, mentaalisia kuin sosiaalisiakin. Fyysisiä haasteita voi olla esimerkiksi toiminta eri tiloissa tai jopa eri kaupungeissa tai maissa. Toki tähän haasteeseen on nykyään helppo vastata digitaalisuuden ja verkkovälitteisyyden keinoin. Mentaalisiin esteisiin lukeutuu muun muassa toimintakulttuurien ja tieteenalojen erilaisuus. Tiimin jäsenillä voi olla vaikeuksia ymmärtää toisen ammattialan terminologiaa, ajatuksia ja käsitteitä, tämä pätee myös maallikoiden ja ammattilaisten väliseen vuorovaikutukseen ammattialasta riippumatta. Sosiaalisia haasteita voivat olla totutut yksintyöskentelytavat- ja perinteet; on aina koettu ja jopa vaadittu, että pitää selviytyä itsenäisesti.Monitieteisyys ja poikkitieteisyys on ennen kaikkea rikkautta. Siihen on suhtauduttava avoimella kiinnostuksella sekä kunnioituksella toisia ihmisiä kuin toisia tieteenaloja kohtaan. Yksikään tieteenala ei ole enemmän kuin toinen, mutta yhdessä tieteenalat voivat olla enemmän, jopa globaalisti tuottaen yhteistyönä uutta tutkittua tietoa, johon voidaan nojata työelämässä tehtäessä eritasoista päätöksentekoa. Tiedon syntymisen kannalta merkityksellistä on integraatio tieteenalojen välillä sekä tiedon välittäminen työelämän tarpeisiin ja erityisesti myös työelämän kuuleminen, tässä koulutuksella on keskeinen rooli. Vuoropuhelu tieteenalojen kuin työelämän kanssa on siis tieteen kehittymisen kannalta välttämätöntä tulevaisuuden turvaamiseksi, jo yhteiskunnallisesta näkökulmasta katsottuna. Digitaalisuus on joka paikassa ja sen avulla voidaan valjastaa monipuolista teknologiaa erityisesti terveystieteen humaaniin sekä holistiseen käyttöön.

Lähihoitajakoulutuksessa on koulutuksen kautta saatu näkyväksi moniammatillinen näkökulma. Opettajat omaavat monialaiset taustat pystyen samalla hahmottamaan laajoja kokonaisuuksia tunnistaen eri ammattilaisten osaamista ja yhteisiä rajapintoja. Koulutus rakentuu yhteisopettajuuden tematiikan ympärille, jolloin moniammatillinen esimerkki välittyy opintoja suoritettaessa oppijoille ja sitä kautta heidän mukanaan uudenlaisena kulttuurina työkentille eri työyhteisöihin.

Digitaalisuus

Digitaalisuus on ilmiönä laaja-alainen ja kokonaisvaltainen sekä monisäikeinen. Digitaalisuus sekä siitä johdetut variaatiot kiinnostavat niin opiskelijoita, opettajia, tutkijoita kuin käyttäjiäkin, käyttäjäkunta on siis laaja. Digitaalisuus tiivistyy mainiosti viiden adjektiivin sisään; innostava, osallistava, mielekäs, vuorovaikutteinen sekä saavutettava. Nämä ovat sellaisia teemoja, jotka vahvistavat myös ihmisen holistista toimintakykyä, näin ollen digitaalisuus luo aktiivisen pohjan monitieteiselle toiminnalle ja sen käsittelylle juuri ihmistieteiden sekä terveysalan näkökulmasta. Digitaalisuus tuo vaihtelevuutta opetusmenetelmiin. Pelit sekä opetusvideot ja simulaatiotilanteet koetaan hyödyllisiksi erityisesti kokeisiin ja työelämäjaksoille valmistautumisessa. Digitaalisuus on tuonut mukanaan uusia mahdollisuuksia lisäten samalla oppijoiden tietoa terveysalan eri osa-alueista sekä mahdollistanut myös käytännöntaitojen oppimista uusista näkökulmista. Digitaalisuuden avulla voidaan tukea myös itseohjautuvaa oppimista, jolloin se tuo tarvitun lisäarvon ja itse live-opetukseen jää enemmän aikaa digitaalisuuden sekä virtuaalisuuden avulla. Digitaalisuus tukee myös ekologista näkökulmaa, sillä digitaalisin menetelmin toteutettava opetus mahdollistaa paikasta riippumattomuuden. Aiemmin liikuttiin tavalla tai toisella tilaan, jossa opetusta järjestettiin, mutta digin keinoin toteutus on mahdollinen vaikka kotoa käsin – ainakin osittain. Lisäksi digitaalisuus nostaa fyysisten oppimisympäristöjen käyttöastetta erityisesti autenttisten oppimisympäristöjen osalta, jolloin maksimoidaan tilojen käyttö ja taataan ekonominen vaikuttavuus.

Oppimisympäristö & vuorovaikutuksellinen opettajuus

Nykyajan opetuksen tavoitteisiin päästään monimuotoisten oppimisympäristöjen avulla, missä oppija voi käsitellä saamaansa tietoa sekä laajentaa tietämystään. Oppimisympäristöiltä vaaditaan esimerkiksi, että ne ovat todenmukaisia, muuttuvia ja riittävän haasteellisia. Oppimisympäristöjen tulee mahdollistaa toiminta vuorovaikutuksessa toisten osaajien kanssa myös moniammatillisesti jo koulutuksen aikana.

Opettajalle uudet opetusmetodit ja oppimisympäristöt voivat tuoda myös haasteita. Näihin opetuksellisiin haasteisiin voidaan vastata opettajien jatkokoulutuksilla, jotta opettajat kykenevät jatkamaan myös omaa ammatillista kasvuaan opetustehtävissä. Tämä vahvistaa myös opettajien ammatti-identiteettiä. Opettajan tehtävänä onkin muokata oppimisympäristöjä niin, että oppimis-ajattelu- ja opetusstrategiat sisällytetään opetettaviin asioihin. Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että vastuu oppimisesta on aina opiskelijalla itsellään ja opettaja toimii mahdollistajan roolissa sitoen opetuksen osaksi näyttöön perustuvia menetelmiä. Opettajien ja oppijoiden suhde on muuttunut viime vuosina merkittävästi. Roolit opetustilanteessa uudistuvat oppijoita aktivoiviksi sekä osallistaviksi, joka mahdollistaa asioiden syvällisen ajattelun, oppimisen sekä opitun integraation käytäntöön. Oppimaan oppiminen on sote-sektorilla yksi elinikäisen oppimisen kulmakivistä. Koulutus on avain yhteiskunnan muuttuvissa tilanteissa selviytymiseen myös koronakriisin aikana. Koulutuksen sekä ajantasaisen pedagogiikan ja didaktiikan avulla taataan tulevaisuus myös kriisitilanteiden ravistellessa yhteiskuntaa. Koulutus takaa oppijoille arjen ja turvan luoden samalla toiveikkuutta tulevaisuuteen. Koulutuksen keskiössä työskentelevät opettajat toteuttavat yhteiskunnallisia tehtäviä yhdessä oppijoiden kanssa. Yhteiskunnan murrokset ovat tuoneet opettajuudelle uusia haasteita, opettajien tulisi kyetä pohtimaan tiedon luonnetta, arvomaailman rakentumista sekä omaa asemaansa muuttuvassa maailmassa samalla edistäen oppijoiden, itsensä kuin kollegoiden elinikäistä oppimista.

Koulutuksen yksi keskeisistä tehtävistä (konstruktivismin mukaan) on ohjata oppija kriittiseksi tiedon käsittelijäksi. Toimijaa tarkastellaan tilanteen ja kontekstin muokkaamana ja muokkaajana. Aktiivinen henkilö rakentaa omaa sosiaalista maailmaansa jatkuvasti uudelleen edellyttäen motivaation. Oppiminen on siis vuorovaikutusta. Nämä lainalaisuudet koskevat niin oppijaa kuin opettajaakin.

Työelämä

Ammatillisen koulutuksen rooli korostuu työelämän kehityssuuntien tarkkailijana ja ennakoijana. Koulutuksen avulla työelämään siirtyy oppijoita, joiden osaaminen vastaa työelämän muuttuvia tarpeita. Työelämäyhteistyö koulutuksen edustajien kanssa on ikään kuin elinehto dynaamiselle yhteiskunnalle. Erityisesti sote-sektorilla on havaittavissa runsasta työvoiman tarvetta osittain haasteellisen ikäpyramidin ansiosta, joka on kääntynyt päälaelleen. Myös tuottavuuteen liittyvät haasteet kohdistuvat sote-alalle, johon voidaan löytää apua digiosaamisesta. Digitaalisuus virittää puolestaan nykypäivän diginatiivit sote-alan kompetensseihin sitouttaen heitä samalla työtehtäviin. Tämä saattaa olla myös ratkaisu sote-alan veto- ja pitovoiman haasteisiin. Laadukkaan ja tavoitteellisen koulutuksen avulla taataan osaavia ammattilaisia työelämän kentille. Ammatillisella koulutuksella on keskeinen rooli yhteiskunnan toimivuuden edistäjänä.

_{Sosiaalialalta hyvinvointiteknologiaan}

Kirsi Koskinen Sosionomi (+lto), Hyvinvointiteknologian ylemmän tutkinto-ohjelman opiskelija

Teknologia ja digitalisaatio ovat yhä enenevissä määrin osa arkeamme. Niiden tarjoamat mahdollisuudet arkemme helpottamiseksi ja hyvinvointimme lisäämiseksi tarjoavat mielenkiintoisen ja jatkuvasti kehittyvän kentän, jolla toimia, innovoida ja oppia uutta. Teknologia ja etenkin sen rooli ihmisen hyvinvoinnin lisääjänä on alkanut kiinnostaa itseäni yhä enemmän. Terveydenhuollossa erilaiset teknologiset ratkaisut ovat olleet käytössä jo hyvän tovin, mutta sosionomina minua henkilökohtaisesti kiinnostaa, miten sosiaalialalla voitaisiin hyödyntää teknologian ja digitalisaation tuomia mahdollisuuksia tehokkaammin. Halu auttaa ihmisiä on aina ollut suurin motivaationi. Vaikka ihmisten välistä vuorovaikutusta ei voikaan mikään laite korvata, on erilaisten teknologisten laitteiden ja digitaalisten ratkaisuiden osuus auttamistyössä lisääntynyt. Lähdin opiskelemaan hyvinvointi- ja terveysteknologian ylempää tutkinto-ohjelmaa, jotta oppisin enemmän teknologian ja digitalisaation maailmasta ja pystyisin olemaan mukana suunnittelemassa ja luomassa ratkaisuja, jotka tukevat ja lisäävät ihmisten hyvinvointia, ja joiden avulla sosiaalityö tavoittaisi ihmiset entistä paremmin.

Pääsin opiskelijana mukaan Satakunta DigiHealth -hankkeeseen alkuvuoden ajaksi. Kun eri alojen osaajat yhdistävät voimansa, jakavat omaa osaamistaan ja pohtivat erilaisia näkökulmia ja lähestymistapoja, voidaan puhua todellisesta moniammatillisuudesta. Oli innostavaa nähdä laajaa yhteistyötä eri organisaatioiden ja toimijoiden välillä.

Pääsin myös konkreettisesti tutustumaan MeWet-älykodin tarjoamiin terveys- ja hyvinvointiteknologian ratkaisuihin, joiden avulla pyritään turvaamaan ja helpottamaan itsenäistä asumista sekä edistämään ja tukemaan asukkaan toimintakykyä. Oli upeaa päästä itse testaamaan ja kokeilemaan erilaisia ”vempaimia” ja pohtia, miten ja minkä asiakasryhmän kanssa sitä voisi hyödyntää. Pääsin mahtavan mentorin avulla luomaan virtuaalista oppimisympäristöä, ThingLink-kierrosta, jossa esitellään MeWet-kodin ratkaisuita. Virtuaalinen oppimisympäristö jo itsessään on kätevä digitaalinen ratkaisu, joten oli hienoa päästä itse omin käsin sellaista luomaan. Aina ei ole mahdollista mennä paikan päälle katsomaan ja itse testaamaan MeWet-kodin antia, vaikka se onkin yksi älykodin parhaista ominaisuuksista, jolloin

virtuaalikierros tarjoaa mahdollisuuden tutustua MeWetiin etänä. Kierrosta oli mielenkiintoista luoda, ja sen tekeminen konkretisoi älykodin hyvinvointi- ja terveysteknologian laajaa kirjoa. Niin huima määrä erilaisia ratkaisuita on jo olemassa – ja mitä kaikkea voisikaan vielä luoda. Vaikka ThingLink-kierros olikin ainoa näkyvä lopputulos hankkeen parissa viettämästäni ajasta, sain paljon arvokasta tietoa ja kokemusta hanketyöskentelyn aikana. Pääsin kurkistamaan minulle täysin uuteen ja vieraaseen hyvinvointiteknologian maailmaan. Vaikka otan vasta ensiaskeleitani tuossa maailmassa, odotan jo nyt innolla, mitä kaikkea tulevaisuus ja kehitys tuo tullessaan – ja mikä minun roolini siinä tuleekaan olemaan.

Joten iso kiitos Satakunta DigiHealth -hankkeen parissa työskenteleville ammattilaisille, että niin ennakkoluulottomasti ja avoimesti otitte minut mukaan porukkaan 😊

Digitalisaation mahdollisuuksia

Sini-Charlotta Kamberg / Sataedu

Digitalisaation avulla on mahdollista parantaa palvelujen saatavuutta, valinnanvapautta ja tuottavuutta sekä koulutuksen laatua sosiaali- ja terveysalalla ajasta ja paikasta riippumatta. Digitaalisten terveyspalvelujen tarjoamisessa voidaan hyödyntää älypuhelimia, tietokoneita, sekä erilaisia testejä ja mittauslaitteita, jolloin palveluiden ja tiedon saavutettavuus sujuvoittuu (Sosiaalija terveysvaliokunta 2014, 2). Palveluiden tarkoitus on auttaa potilaita sekä asiakkaita elämänhallinnassa hyvinvoinnin edistämisessä. Sähköisten omahoitopalveluiden on todettu tukevan
terveysongelmien ennaltaehkäisyä, palvelun tarpeen itsearviointia ja itsenäistä selviytymistä.
(Valtioneuvoston kanslia 2015.) Ihmisten terveystietoisuus on kasvanut ja sen myötä he haluavat vaikuttaa omaan hoitoonsa liittyviin päätöksiin sekä saada terveyteen ja sairauksiin liittyvää tietoa yhä enemmän (Nykänen 2016, 27-28). Asiakaslähtöisyys ja ihmisten oman osallisuuden hyödyntäminen ovat keskeisiä elementtejä
terveydenhuollon palveluja kehitettäessä. Kansalaisen omaa roolia korostetaan terveyden ylläpidossa
ja hoidossa. Asiakaslähtöisyyden tarkoituksena on se, että asiakas on oman hyvinvointinsa asiantuntija ja hän määrittää itse omat tarpeensa.

Digitaalisuuden haasteita

Haasteena terveydenhuollon digitalisaatiossa on ottaa huomioon erityisryhmien tarpeet ja antaa
tarvittaessa tukea ja apua palvelujen käytössä. Ikääntyneet ovat yksi ryhmä, joka tarvitsee tukea
monesti digitaalistenpalveluiden käytössä. Tietoteknisen osaamisen puute, tekniikan käyttökustannukset sekä palvelujen saatavuus ja käytettävyys aiheuttavat hankaluuksia. Digipalveluita hyödynnettäessä on huomioitava kohderyhmä, koska taitoja, joita sähköisten
palvelujen käyttöön tarvitaan, ei voida edellyttää löytyvän jokaiselta (Peltonen 2017, 26-27). Palvelut tulee turvata myös niille, jotka eivät pysty asioimaan sähköisesti, eikä digitalisaation kehittyminen saa johtaa kansalaisten eriarvoistumiseen ja syrjäytymiseen. Tekniikan kehittymisen tarkoitus ei ole korvata ihmistä, vaan mahdollistaa inhimilliset kontaktit entistä paremmin. (Sosiaali- ja terveysvaliokunta 2014, 2 & Sosiaali- ja terveysministeriö 2017 & 2018.)
Terveydenhuollon sähköisten palvelujen tulee olla luotettavia ja kansalaisen pitää pystyä luottamaan
myös siihen, että hänen yksityisyytensä säilyy. Tietosuojan ja tietoturvan asianmukainen toteutuminen tuleekin turvata lakien ja asetusten avulla

Digi on kaikkialla

Digitalisaatio on kaikkialla, myös vanhoissa puhelimissa puhelu- ja viestitoimintojen kautta. Digi on siellä, missä ihminenkin ja jopa sellaisissakin paikoissa, missä ihminen ei ole käynyt esim. Mars. Kuitenkin ajoittain digi aiheuttaa närkästystä, usein tämä on ikä- ja koulutuskysymys. Tämä onkin sosiaali- ja terveyden huollon yksi keskeinen haaste palveluiden sujuvoittamisessa. Digitaalisuuteen liittyy myös aina kiinteästi liiketalous, mikä on edellytys palveluiden toteutumiselle ja toteuttamiselle. Tieto ja raha liikkuu nopeasti digin ansiosta; tiedon tallentaminen ja varastointi on helpottunut merkittävästi menneistä vuosikymmenistä. Internet on siis tiedonsiirron perusta.
Kääntöpuolena ja sivutuotteena on rikollisuus, digitaalisuus on kuitenkin vain yksi rikollisuuden
osatekijä, rikollisuutta on ilman digitalisuuttakin. Digitalisuus on antanut rikollisuudelle uusia väyliä.
Tämä haastaa sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset sekä lainsäätäjät suunnittelemaan turvallisia ja helppokäyttöisiä digitaalisia palveluita, joiden luotettavuus ja palvelutakuu ovat korkealla tasolla.

Digitaalisuuden disruptiiviset ulottuvuudet

Digitaalisuus on muokannut yhteiskuntaamme viimeisten vuosikymmenien aikana merkittävästi. Digitaalisuus on läsnä arjen eri toiminnoissa, halusimme tai emme. Monet arkiset asiat ovat digitaalisuuden innovaatioita, kuten älypuhelimet, erilaiset App-sovellukset, oppimisalustat, posti- ja pankkipalvelut. Digitaalisuus tarjoaa ihmiskunnalle keinoja selviytyä ympäröivän maailman haasteista entistä paremmin. Voidaan pohtia; onko disruptiiviset innovaatiot lisänneet elinajan odotetta ainakin länsimaissa. Tämä on yksi keskeisimmistä kysymyksistä ihmisyyden ja digitaalisuuden yhteisellä matkalla. Innovaatioiden perusajatuksena on tukea ihmisyyden holistista kokonaisuutta. Toisin sanoen digitaalisuudella on aina olemassa pehmeämpi puoli, vaikka se saattaa herättää ihmisissä ajattelun kovasta teknologiasta ja vain harvojen älykköjen tuottamista erikoistuneista toimintatavoista, mikä oli tyypillistä digitaalisuuden alkumetreillä. Digitaalisuus on mahdollistanut hyvinvointi- ja terveysteknologian nopean kehittymisen kansallisesti kuin kansainvälisestikin toimien useilla rajapinnoilla yhteiskunnallisena työkaluna. Digitaaliset innovaatiot tarjoavat tukea yhteiskunnan kipukohtiin, joita vuosi toisensa jälkeen terveydenhuolto ja koulutus. Suomessa väestö ikääntyy vauhdilla, mikä tarkoittaa sitä, että julkisten terveyspalveluiden tarve kasvaa eksponentiaalisesti. Tämä vaatii yhteiskunnalta mukautumista, jo koulutuksen tasolla. Palvelujärjestelmä tarvitsee ammattitaitoisia digitaalisuuden innokkaita soveltajia. Diginatiivit ovat siirtymässä hiljalleen työelämään kyeten toimimaan digitaalisten sovellusten juurruttajina sekä pilotoijina. Digitaalisuus näyttäytyy nykypäivän terveysteknologian näkökulmasta esim. yhteisinä dokumentointipalveluina, turvapuhelimina, digihoitajakäynteinä, älypatjoina, älyjääkaappeina jne.
Laaja-alaisten digitaalisten innovaatioiden käyttöönottoon sekä jatkuvan kehittymisen mallin
oivaltamiseen tarvitaan moniammatillista- ja monialaista yhteistyötä. Taitavat kädet niin ruudun ja sovellusapplikaatioiden taakse kuin myös potilaiden ja asiakkaiden rinnalle ovat välttämättömyys, joka tulee turvata laadukkaan sekä ajantasaisen koulutuksen keinoin. Digitaalisuuden tärkein disruptiivinen ominaisuus lienee jatkuvuus, pysähtymättömyys sekä ennakkoluulottomuus, jota tulisi hyödyntää laastarin tavoin yhteiskunnallisissa kipukohdissa. Tiivistyksenä voidaan todeta digitaalisten disruptiivisten innovaatioiden tulleen aktiiviseksi osaksi inhimillistä arkea. Digitaaliset sovellukset avaavat tulevaisuudessa ovia kohti tasa-arvoisempaa sekä saavutettavampaa yhteiskuntaa toimien myös laadukkaan palveluohjauksen työkaluna. MeWetälykoti on monipuolinen ympäristö, jossa on mahdollista testata, pilotoida ja toteuttaa sosiaali- ja terveysalan uusimpia trendejä sekä innovaatioita yhdessä oppien. MeWet-älykoti toimii toisin sanoen digitalisaation mahdollistajana siirrettäessä uutta tietoa ja taitoa opiskelijoiden mukana käytännön vaativille kentille.

Lähteet:

Nykänen, Pirkko 2016. Digitalisaatio terveydenhuollossa. Suuhygienisti. Suomen suuhygienistiliitto
SSHL ry:n ammattilehti 3/2016, 27-28. Raisio: Newprint Oy.

Peltonen, Laura-Maria 2017. Digitaalisuus täydentää terveyspalveluita. Pro terveys. Akavan
sairaanhoitajat ja Taja ry:n jäsenlehti vol. 44 no. 6, 26-27. Helsinki: Painotalo Plus Digital Oy.

Sosiaali- ja terveysvaliolautakunta 2014. Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko: kestävällä kasvulla
hyvinvointia. Sosiaali-ja terveysvaliokunnan lausunto 1/2014 vp. Verkkojulkaisu. Viitattu 6.4.2021.
Saatavilla: https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Lausunto/Documents/stvl_1+2014.pdf

Sosiaali- ja terveysministeriö (2017). Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen
parantamiseksi 2017–2019. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2017:6.

Sosiaali- ja terveysministeriö (2018). Kehitetään ikäihmisten kotihoitoa ja vahvistetaan
kaikenikäisten omaishoitoa. I&O kärkihankkeen esittely. 27.2.2018. Haettu 6.4.2021 osoitteesta:
http://stm.fi/documents/1271139/1957330/IO_ karkihanke_esittely_suomi_2018.pdf/b5a89070
2205-4183-86bf-3bd546b59fe7/IO_karkihanke_esittely_suomi_2018.pdf.pdf. European comission Sustainable development. Viitattu 6.4.2021 https://ec.europa.eu/environment/eussd/#top.

Valtioneuvoston kanslia 2015. Ratkaisujen Suomi. Pääministeri Juha Sipilän hallituksen strateginen
ohjelma 29.5.2015. Hallituksen julkaisusarja 10/2015. Viitattu 6.4.2021.